Distaalinen säteittäinen valtimopääsy: sydän- ja verisuonitautien tulevaisuus
Sepelvaltimoiden interventioiden aloituskohta on muuttunut vuosikymmenten aikana reisivaltimosta säteittäisvaltimoon distaaliseen radiaalivaltimoon. Distaalinen sädeyhteys, käytetty ensimmäisen kerran
Vuonna 2017 sitä ei edelleenkään suositeltu ohjeissa, mikä osoitti korkeampaa onnistumisprosenttia ja vähemmän komplikaatioita kuin muut osat. Joten se voi olla sydän- ja verisuonihoidon tulevaisuus.
Useiden viime vuosien aikana iskeemisten sydänsairauksien hoidossa on tapahtunut monia muutoksia; yksi näistä muutoksista on sepelvaltimoiden pääsyn reitti sekä sepelvaltimon angiografiaan että perkutaanisiin sepelvaltimon interventioihin.
Pääsy vaihdettiin transfemoraalisesta transradiaaliseen lähestymistapaan (TRA), koska sillä on vähemmän verenvuotokomplikaatioita,
vähentynyt sairaalakuolleisuus, vähemmän pääsypaikan komplikaatioita ja se on kustannustehokas verrattuna transfemoraaliseen lähestymistapaan. Vuonna 2015 European Society of Cardiology -ohjeisto akuutin sepelvaltimotautioireyhtymän hoitoon antoi luokan I suosituksen käyttää TRA:ta ensisijaisena pääsytapana kaikissa perkutaanisissa sepelvaltimoiden interventioissa kliinisestä esityksestä riippumatta.
TRA:n käyttö ei kuitenkaan ole vapaa rajoituksista; monia komplikaatioita on liitetty TRA:han pienestä halkaisijasta johtuen, kuten säteittäisen valtimon tukkeuma (RAO) (raportoitu RAO:n ilmaantuvuus vaihtelee suuresti 2 prosentin -10 prosentin välillä, ja Rashidin meta-analyysi osoitti, että RAO:n ilmaantuvuus 24 tunnin sisällä oli 7,7 prosenttia), säteittäisen valtimon kouristus, säteittäisen valtimon perforaatio, säteittäisen valtimon pseudoaneurysma, valtimolaskimofisteli, verenvuoto, hermovaurio ja monimutkainen alueellinen kipuoireyhtymä.